No eilen tuli käytyä koittamassa vähän miten mätsärissä meno maistuisi. Lucan osaltahan kaikki sujui kiitettävästi. Juhannusraveissa olisi kuitenkin tullut hylkäys, ole sen verran nimittäin laukkaa mukana kun oli olevinaan niin kivaa. Kuitenkin kolmen tunnin odotus oli jo vähän vaatinut veroaan ja Luca alkoi olla jo hieman hermostunut eikä jaksanut enää keskittyä. Mukavasti kuitenkin esiintyi ja oli paljon kiltimmin kuin lonkkavikainen sakemanni. MUTTA... Pieni lainaus pienen pieneltä tytöltä joka istui vieressäni jonka äiti sattui olemaan tuomari; "Toi pitkätukkaane naine jolla on toi ihana saksanpaimenkoira niin se voittaa kaikki, ku se on mun äitin paras kaveri. Mun äiti lupas sille kun tultiin tänne että se saa voittaa. Äitiä jännitti aika paljon ku tää on sen ensimmäinen kerta kun se on tuomarina."

No niinhän tämä lonkkavikainen sakemanni tosiaan otti punaisen nauhan mennen jatkoon ja myöhemmin voitti koko pentuluokan. Yhtään ei vaikuttanut pieni vemputtaminen ja ontuminen takajalassa. Se on anteeksi annettavaa, mutta se ei ole jos on ihana ja pörrökarvainen perro-vauva. :D

Kuitenkin mätsäristä saatiin sitä mitä tultiin hakemaan, eli rutkasti kokemusta. Luca on kehittynyt paljon Riihimäen näyttelystä ja nyt voi levollisesti odottaa Vaasan näyttelyä.